Perhepäivähoito alkoi

Nyt alkoi uusi etappi koettu pikkuneidin elämässä. Perhepäivähoito alkoi! Olen tähän asti käynyt tekemässä lyhyitä työpäiviä lapsiparkin avulla, mutta saatiin vihdoin ihan oikea hoitopaikka 10 päivää kuukaudessa. Käytiin tutustumassa hoitopaikkaan eilen parin tunnin ajan. Tänään jätettiin isännän kanssa tytteli hoitoon aamupäiväksi. Kovin oli totinen ilme, kun lähdimme pois. Onneksi puolen päivän aikaan hakiessa tyttö naureskeli hoitajallekin ja vaikutti kovin tyytyväiseltä. Hoitaja varoitteli, että lapsi voi olla hoitopäivien jälkeen tavallista väsyneempi. Uni tulikin heti puolen päivän jälkeen, vaikka viime päivinä unen tulon kanssa on ollut hieman taistelua. Kotona oli kyllä aamulla kummallinen tunne lapsen hoitoonjättämisen jälkeen. Mietin mitä tekisin, kaiken maailman kuntoilusuunnitelmat pyörivät jo mielessä. No.. Nukuin tunnin. Ja pyöräilin kuntosalille ja takaisin irtisanomaan sopimukseni määräajan jälkeen (mitään en salilla ehtinyt tekemään :D).

Hoitoon vienti tuntuu kyllä jotenkin ihmeellisen vaivattomalta. Aamupalaakaan ei tarvitse syöttää, vaippa vaihtoon vaan ja tytteli hoitopaikkaan. Lapsiparkkiin mennessä on täytynyt miettiä kaikki ruuat, lusikat ja ruokalaput, mutta hoitopaikasta saa melkein kaiken (paitsi tietenkin vaipat ja vaihtovaatteet.). Ja tokihan se on kiva, että tyttö pääsee ulkoilemaan. Lapsiparkissa tuo puuhastelu tapahtuu vain sisällä.

Osa-aikatyön tekeminen hoitovapaalla on kyllä mielestäni mieltä virkistävää. Samalla saa pehmeän laskun työelämään. Ainut huono puoli vaan on talous, jonka takia yleensä sitä työtä tehdään. Nyt se on vähän toisinpäin. Menetetyn hoitorahan ja hoitomaksujen jälkeen saatu käteen jäävä raha palkasta on vähemmän kuin hoitoraha ennen osa-aikatöitä. No, mä en näitä töitä rahan takia tee vaan kokemuksen, mutta voin uskoa miksi osa-aikatyö on usein pienten lasten äitien kohdalla vähemmän kiinnostava vaihtoehto.

Pikku-joogi perhepäivähoitolainen