Puuro jää pöydälle, äiti koittaa houkutella syömään, tulee tiukka ei. Toinen tuputusyritys, nyt tulee itku. Tjaah, ei näytä uppoavan. Ensi kerta ruokailuun on vasta päivällä, onkohan tyttö aivan huonolla tuulella siihen asti, miettii äiti huolestuneena. Itku jatkuu vaikka ruokailu jää, syliin pitäisi päästä. Äiti pakkaa tavaroita mukaan, jotta päästään lähtemään, itku loppuu kun päästää ovesta ulos. Aamupäiväkerhossa ei itkua näy, vaan meininki on iloinen. Lounas uppoaakin tosi hyvin ja ihan itse syötynä.
Aika normimeininkiä meillä viime aikoina, ei voi muuta kuin katsoa peiliin. Takaraivossa on hyyyvin vahva alitajuinen käsitys siitä että lapsen pitää syödä joka kerta hyvin, vaikka toisaalta moni muu lähde viittaa siihen, että lapsen ruokailusäätely toimii kyllä, vaikka välillä tulisi syötyä vähemmänkin (tai ei lainkaan). Eräs neuvolantäti oli sanonut osuvasti: Aikuinen päättää mitä syödään, lapsi päättää kuinka paljon. Tuo jälkimmäinen lause pääsee itseltä usein unohtumaan.
Ruokaa menee hukkaan, mikä tuntuu ilkeältä, kun on maatalousalalla huomannut konkreettisesti kuinka paljon työtä sen ruoan eteen täytyy oikeasti tehdä. No, ehkä ne tähteet voi sitten syödä itse ;).
Kyselin kokemuksia lapsen syöttämisestä tai syöttämättä jättämisestä eräältä äitipalstalta. Sormiruokailijoiden äidit kertoivat, että lapsi saattaa syödä jonain päivänä vain joillakin lusikallisilla, mutta toisena päivänä sitä voi upota monta lautasellista. Tämä rauhoitti mieltä ja alan olla enemmän sitä mieltä, että voisin vähentää vihdoin sitä ruuan tuputusta ja houkuttelua syömiseen erilaisilla vippaskonsteilla (Kuten pingu-videoiden katselulla samaan aikaan, kun tungetaan puuroa naamariin, tunnustan...).
Motivaatio lapsen vapaaseen ruokailuun tulee ehkä eniten omasta painonhallinnasta. Onhan se oikeasti aika rasittavaa, että jos ei laske säännöllisesti niitä helekutin kaloreita, niin paino rupeaa AINA nousemaan. Oma kylläisyyssäätely toimii vasta, kun on tupannut itsensä niin täyteen, että vastaavalla määrällä olisi ruokkinut kaksi afrikkalaiskylää. Nottinghamissa tehdyt tutkimustulokset antavat nimittäin viitteitä siitä, että sormiruokailu voisi helpottaa aikuisiän painonhallintaa, sillä lapset oppivat pitämään terveellisimmistä ruokavaihtoehdoista. (Suomenkielinen lähde, englanninkielinen lähde). Sormiruokailevat pitivät myös vähemmän makeasta... (Nimim. sokerirotta.)
Täytyypä neuvotella asiasta toisen lapsen syöttämisestä vastuussa olevan henkilön kanssa. Toivottavasti löydetään asialle joku hyvä ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti