Liikunnan kesän päätavoite, ihka ensimmäinen Suvi-Illan pyöräily (92 km), tuli pyöräiltyä kesäkuun puolessavälissä. Reitti oli kiva, sää suosiollinen ja tielle karanneet lampaat alkumatkasta toivat hieman ulkomaantunnelmaa. Tuli niin Irlanti mieleen, jossa olen työskennellyt nuorempana. Toki asia oli epäonninen lampaiden omistajien kannalta. Pääasia ajossa oli, että pääsin maaliin. Tämä voi olla hyvinkin potentiaalinen ikineuvos -kuntopyöräily, sillä matka on sopivan haastava (pakko treenata) ja Forssa sijaitsee mukavia sukulaisia lähellä, mutta kohtuullisen matkan päässä kotoa.
Järjestelyt toimivat kohtuu hyvin, mutta kehitettävääkin toki löytyi. Ensimmäinen juomapiste löytyi 19 km:n päästä, toinen 56 km:n päästä. Tämän jälkeen ei esitteessä ollut lainkaan mainintaa juomapisteistä, mutta yksi löytyi yllättäen vielä 84 km:n kohdalla. Yleensä juomapisteiden tiheys pitäisi mielestäni lisääntyä kisan loppua kohden mennessä, tässä kävi vähän toisinpäin. Kävin matkan varrella kyläkaupassa 53 km:n kohdalla ostamassa vähän evästä (retkihän tuo kisa mulle enemmän oli, kun tavoite oli vain läpipääsy), sillä en tiennyt mitä syötävää seuraavalla taukopaikalla tarjottaisiin. Mielestäni olisi hyvä idea tehdä kyläkauppiaan kanssa yhteistyötä ja asettaa sinne taukopaikka, jolloin kilpailijat voisivat tarvittaessa ostaa täydennyksiä jos kilpaeväät eivät riittäisi. (Kilpailueväänä oli mm. Danonen jogurttijuomaa, mikä ei minunlaiselleni laktoosi-intolerantikolle sovellu lainkaan.)
Suurin miinus kisassa oli mitättömän oloinen maalialue. Tien laidalla oli sirulukijakehikko, johon yksi maalinhoitaja minut opasti, eikä paikalla ollut lainkaan yleisöä tai edes kylttiä "maali". Tuli vähän semmonen olo, että tässäkös tämä nyt oli. Kysyin ihan oikeasti kilpatoverilta että tultiinko me nyt maaliin :D. Ehkä tätä urheilujuhlan tuntua voisi jotenkin kehittää tässä kisassa. Ymmärrän kyllä, että maaliintulo ei voinut olla stadikalla, sillä juoksu lähti jo sieltä, eikä tilaa ollut. Maali voitaisiin kuitenkin järjestää paikalle, mihin yleisön on helppo tulla kannustamaan. (Parkkipaikkoja ja tilaa löytyy myös tien sivusta.) Kisasta jäi kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä fiilis, sillä polkeminen tuntui rennolta. Jouduin rauhallisentahtisena polkemaan suuren osan matkasta yksin sen jälkeen, kun lyhyemmän matkan polkijat kääntyivät eri suuntaan. Jaksoin kuitenkin silti hyvin, vaikka vastatuultakin oli matkassa.
Seuraava tavoite on hieman hämärän peitossa. Menen viikonloppuna Pia
Sundstedtin ohjaamalla pyöräilyleirille Norrvallaan på svenska. Ganska spännande, tycker jag! :) Motivaatio on ollut liikunnan osalta hieman matalapaineessa tavoitteen puutteen takia, mutta ehkä viikonloppu tuo jonkinlaista uutta inspistä kehiin... Bottniacyclingen olisi yksi potentiaalinen tavoite, mutta täytyy vähän katsoa päivä kerrallaan mitä selkä sanoo asiasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti