Ostin parisen kuukautta sitten upouuden sähköpianon. Onhan se hyödyllistä lapsellekin, että saa kuulla ja soitella musiikkia (tämä on taas näitä "lapsi, mikä ihana tekosyy" -juttuja). Olen soittanut viimeksi aktiivisesti lukioiässä, mistä on nyt sitten jo yli 15 vuotta - herrajumbe! Lainasin kirjastosta vapaasäestystä käsittelevän kirjan ja ei kun sormet koskettimistolle. Täytyy myöntää että uusien asioiden opettelu on paljon aikaavievempää kuin muistin. Toistoja tarvitsee ihan oikeasti monta, jotta uuden asian saa perille. Olen yrittänyt saada säestyksestäni vähän järjellisemmän kuuloista opettelemalla uudenlaisia komppeja ja soittotapoja. Olisi ihanaa pystyä joskus esittämään kappale omalla säestyksellä niin, että se kuulostaisi jotenkuten miellyttävältä. Pianonsoitossa on parasta se tunne, minkä saa kun sormet ja aivot yhdessä älyääkin jonkun uuden jutun. Sitä tunnetta en oo kokenu pitkään aikaan, mutta se tuntui pirun hyvältä. Motorinen liike piirtyy aivoaaltoihin vahvistaen reittiä laveammaksi. Jankkaamalla se komppi lopulta vaan loksahtaa paikalleen.
Suosittelen Pirjo Pesolan kirjaa SYKE vapaan säestyksen alkeet vapaasäestystä aloitteleville. Onneksi sattui silmään kirjastossa. Kirjassa on 57 kappaletta, nyt on 6 käyty läpi... Sitä kun jaksais käydä läpi ois varmaan aikamoiset eväät parempaan säestämiseen.
Digipiano on ollut muuten oiva hankinta tavalliseen pianoon verrattuna. Nyt voin äänittää melodian ja soittaa säestyksen päälle, kun melodia soi. Transponointikin käy nappia painamalla ja mikä parasta, kuulokkeet mahdollistavat harjoittelemisen tyttelin päiväunien aikana. My precious Roland - hyvä ostos :).
Jee!! Stemmalaulua pianon säestyksellä!!
VastaaPoista