Lehmänhajuisia terkkuja!

Hyvin osa-aikaista karjakon hommaa on tullut tehtyä jo kohta parisen kuukautta ja kyllä se tuntuu kivalta hommalta. Lehmät on vaan niin ihania.

Tilalla on lypsyrobotti, joka tarkoittaa sitä, että lypsy tapahtuu täysin automaattisesti ilman ihmisen apua. Lehmät menevät itsenäisesti "lypsykoppiin". He voivat olla vapaana pihatossa ja valita lypsyaikansa itse. Lypsykopissa he saavat siellä omakohtaisen annoksen väkirehua, joka tietokoneeseen on syötetty (väkirehu on viljapohjaista herkkua lehmille, jota syödään karkearehun lisäksi). Jaa miksikö siellä sitten tarvitaan lainkaan ihmisiä? Monenlaista hommaa kyllä riittää. Lehmät ovat omia persooniaan, eivätkä kaikki välttämättä jaksa mennä koppiin palkintorehusta huolimatta, siksi niitä täytyy vähän kannustaa sinne. Toisien utareet taas ovat sen mallisia, että robottia täytyy vähän opastaa lypsytilanteessa. Lisäksi parsia pitää siivota, kiimoja tarkkailla oikean siemennysvaiheen löytämiseksi ja vesikuppeja putsailla. Ja eikä vähäisimpänä asiana, lehmillä pitää olla aina hyvälaatuista karkearehua tarjolla. (Mitä paremmin ne syö, sitä paremmin ne lypsävät.) Monenmoista muutakin hommaa kyllä riittää. Kevät on erityisen kiireistä kylvöhommien takia.

Jokaisessa työn aloittamisessa tunnistan kolme vaihetta. Ensin kaikki on uutta ja ihmeellistä mutta opastus hyvää, tämän jälkeen pitäisi jo vähän osata jotain mutta olo on avuton. Tämän jälkeen asiat rupevat jo vähän sujumaan ja työ tuntuu kivalta (taidan olla aloittamassa tätä vaihetta, saan tehdä jo asioita itsenäisemmin), sitten kun oppiminen loppuu tulee kyllästyminen. (Onneksi tässä hommassa on vielä monta asiaa opittavana.)

Olen tehnyt lyhyttä, vain 4,5 tunnin päiviä. Toivotaan, että pikkuneitin hoito 2 kertaa viikossa onnistuisi, jotta voisin tehdä kokonaisia vuoroja. Neiti kyllä viihtyy lapsiparkissakin hyvin, mutta leikkitoverit vaihtuvat päivittäin, mikä voi vähän ressata pientä neitiä. Onneksi lapsiparkin pitäjä on aina sama ja syliä on tarjolla, jos joku pelottaa. (Tänään parkissa oli villi poika, jota neiti vähän pelkäsi.)